8. Vanki saarnatuolin rakentajana

Miksi saarnatuoli on väärällä puolella? - Tähän kysymykseen joutuu Savitaipaleen kirkkoa vieraspaikkakuntalaisille esittelevä usein vastaamaan, poikkeaahan seurakunnasta katsoen alttarin oikealla puolella oleva saarnatuoli muualla totutusta.

Kirjassaan Kuvien kieli professori Pentti Lempiäinen perustelee vallitsevasta käytännöstä poikkeamisia sillä, että etelän puolella, ikkunan lähellä olevassa saarnatuolissa pappi näki paremmin lukea kirjojaan ja papereitaan. Myös parvien rakentaminen kirkkoon vaikutti paikoin saarnatuolin sijoittamiseen oikealle.

Erityissyy siihen, miksi arkkitehti Josef Stenbäck sijoitti Savitaipaleen kirkon saarnatuolin oikealle, lienee kuitenkin toinen. Hänen ajatuksensa, josta myöhemmin luovuttiin, oli sijoittaa urkupillistö kirkon alttarin yläpuolella olevalle, sakastin päälle sijoittuvalle parvelle. Soittopöydälle hän varasi paikan kirkon pohjoispuolen parven alttarin puoleisesta päästä. Ettei kanttorin soittopenkki jäisi saarnatuolin taakse, siirrettiin viimemainittu vastapäiselle puolelle.

Kuten muissakin Stenbäckin kirkoissa, saarnatuoli on suurikokoinen ja runsaasti koristeltu. Saarnatuolin seinien peilikoristeet, kirjalaudan alla risti, keskikäytävän puolella ankkuri ja alttarin puolelle sydän ovat uskon, toivon ja rakkauden vertauskuvia. Saarnatuolin ja sen katoksen muotoilu korostavat Jumalan sanan korkeaa arvoa.

Kirkon urakoitsijan, rakennusmestari Ilmari Tikan säilyneestä kirjeenvaihdosta ilmenee, että saarnatuolin katoksen koristeellisten kannatinpylväiden sorvaus on teetetty vankilassa. Tuntemattomaksi jääneen vangin käsien jälki kannattelee näin katosta, jonka suojasta on vuosikymmenestä toiseen kerrottu hänestä, joka lähetettiin äilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuottaä (Luukas 4:18-19).

Kuva: Kaija Lankia