4. Sittenkin onnenapila

Apilaristi on yksi Savitaipaleen kirkon keskeisistä tunnusmerkeistä. Nimitystä käytetään rististä jonka sakaroiden päät on pyöristetty kolmilehtisen apilan muotoiseksi. Kuvio on tuttu varsinkin keskiaikaisten kirkkojen ulkoseinien päätykolmioista. Sieltä arkkitehti Josef Stenbäck ammensi aiheen myös Savitaipaleen kirkon päätykoristeisiin.

Kirkon sisällä apilaristi kohoaa ylimmäisenä niin saarnatuolin yllä olevasta katoksesta kuin alttarin taustarakennelmastakin. Stenbäck suunnitteli kirkkoon myös alttarivatteen eli antependiumin, jonka voimme nähdä vielä 1960-luvulla otetuissa valokuvissa. Tuon alttarivaatteen keskiosaa hallitsee niinikään suuri apilaristi.

Kun tekstiilitaiteilija Laura Korpikaivo-Tamminen vuonna 1980 lähetti luonnoksia häneltä tilattua helluntai- ja jouluajan antependiumia varten, esitettiin seurakunnan taholta toivomus, että liinaan suunnitellut ristikuviot muotoiltaisiin myöskin apilaristeiksi. Sama kuvio esiintyy myös saman taiteilijan Savitaipaleen kirkkoon suunnittelemassa vihreässä messukasukassa. ? Apilaristi oli luonteva valinta silloinkin, kun Savitaipaleen kirkkoon 1990-luvun alkupuolella hankittiin kulkueristi.

Apilaristin apila ei ole nelilehtinen, jonka löytämistä ehkä sen harvinaisuuden vuoksi on kansanperinteessä alettu pitää onnea tuottavana enteenä. Apilaristin kolmilehtisyys on vertauskuva Jumalan kolminaisuudesta. Jumala lähestyy meitä Sanassa ja ehtoollisessa Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hänen puhuttelussaan usea Savitaipaleen kirkon apilaristien katveesta paikkansa löytänyt on saanut olla jakamassa psalminkirjoittajan kokemuksen 'minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan (Ps.73:28)'. - Apilaristissä on siis sittenkin onnenapila.