16. Kynttilän sanaton rukous

1960-luvulta lähtien alkoi Suomen kirkkojen etuosiin ilmestyä lähetyskynttelikköjä. Ilmeisesti Saksasta käsin tullut idea muotoutui useimmiten maapalloa kuvaavaksi, jalkojen varassa lattialla seisovaksi telineeksi, jonka keskiosassa on palava kynttilä. Kirkkoon tulija voi ostaa oman kynttilän, ottaa siihen tulen palavasta kynttilästä ja asettaa kynttilänsä johonkin eri puolilla maapallokynttelikköä olevista kynttiläsijoista. Samalla hän voi rukouksessa muistaa lähetystyötä. (Kuva: Kaija Lankia)

Kynttelikön hankkimista Savitaipaleen kirkkoon pohdittiin useaan otteeseen. Ongelmaksi muodostui kirkon kuoriosan ahtaus. Kirkon takaosassakaan ei ollut riittävästi käytävätilaa. Seurakunnan 350-vuotisjuhlan lähestyessä seurakunta sai joukolta tuntemattomina pysytteleviä lahjoittajia lupauksen kynttelikön rahoittamisesta, niin että se saadaan hankituksi ennen juhlapäivää.

Lähetystoimikunnan asettama kynttelikkötyöryhmä, johon allekirjoittanutkin kuului sai näin visaisen tehtävän. Mietimme mahdollisuutta sijoittaa kynttelikkö johonkin kirkkosalin parvea kannattavista pylväistä, ja päädyimme sen muotoa pohtiessamme ”Valo ristiltä maan ääriin” – teemaan. Mukaan kutsumamme Mäkelän Takomon edustajat laativat piirtämästäni ”ongenkoukku”- luonnoksesta ja selostamastamme teemasta piirustukset.

Savitaipalelaisina me kynttelikkötyöryhmässä epäilimme, ettemme kirkkoon saapuessamme rohkenisi kävellä koko kirkon lävitse kynttilää sytyttämään. Niin päädyimme kahteen, eri puolille kirkkoa sijoitettavaan kynttelikköön. 16.7.1989, kaksi viikkoa ennen 350-vuotisjuhlia voitiin Mäkelän Takomon valmistamat kyntteliköt ottaa käyttöön.

Huhtikuun lopussa 1992 tekstiilitaiteilija, taiteiden tohtori Päikki Priha tutustui Savitaipaleen kirkkoon. Jotain lämmintä läikähti kynttelikköhankeessa mukana olleen sisimmässä, kun taiteilija pysähtyi lähetyskynttelikköjä katsellessaan toteamaan, miten mainiosti ne sopivat yhteen kirkon muun sisustuksen kanssa.

Palava kynttilän liekki on rukouksen vertauskuva, sanatonta rukousta. Voimme kirkkoon tullessamme sytyttää kynttilän muistaen lähetystyötä ja lähettejä, mutta myös omaisiamme ja ystäviämme, jo matkansa täällä päättäneitäkin.