1. Kellojen kutsu

Vuoden ensimmäisen rukouspäivän jumalanpalveluksessa, tammikuussa 1941 vihittiin käyttöön Savitaipaleen kirkon uusi kirkonkello. Tämä Tampereella, Lokomo Oy:n valimossa valmistettu 155 kiloa painava teräskello oli jouduttu hankkimaan kirkon torniin vuodelta 1779 olevan kellon vierelle. Vuodelta 1724 oleva kello oli näet 1930-luvun lopulla haljennut, eikä sen korjaaminen ollut onnistunut. Haljennut kello on nähtävillä kirkonrakentajien museossa Savitaipaleen vanhassa kellotapulissa.

Uusimman kellon kylkeen on valettu kirkonkellon tehtävää luonnehtimaan seuraava säepari:

Kaiu kello, kaiu kunniaksi Herran.
Soita sielut valmihiksi lähtöhetkeen kerran.

Kirkkoherra Arvi Koivulehto oli vihkiäisiä varten laatinut kyseiseen säepariin Savitaipaleen kirkonkellojen sointiäänille sopivan sävelmän. Vihkiäispuheen jälkeen kirkkokuoro lauloi säkeet mainitulla sävelellä ja samat säkeet soitettiin kolme kertaa kirkonkelloilla.

Kirkonkellojen tehtävä on yhä sama kuin menneinä vuosikymmeninä. Kellon säkeet toteutuvat erityisesti silloin, kun sielunkellot kaikuvat kertoen jonkun seurakuntalaisista saaneen iäisyyskutsun, samoin myös hautauskellojen soidessa. Kiireinen ohikulkijakin saa muistutuksen elämän rajallisuudesta.

Aikana, jolloin pyhän ja arjen raja tahtoo hämärtyä, voisimme lauantai-illan ehtookelloja ja pyhäaamun jumalanpalvelusta ajatellen jatkaa kellon teräkseen valettua ajatusta parilla uudella säkeellä vaikkapa näin:

Kaiu kello, kerro, koska alkaa pyhä.
Raadantaamme lepopäivää tarvitsemme yhä.

Kaiu kello, kutsu kotikirkkoon meitä.
Siellä Herra sanallansa ruokkii väsyneitä.