12. Hyvät urut

"…mikäli urut hankitaan, pitää ne olla hyvät." – Näin topakasti kirjasi Savitaipaleen seurakunnan kirkkohallintokunnan 3.11.1976 pidetyn kokouksen sihteeri Savitaipaleen kirkon uusien urkujen hankinnasta käytyä keskustelua. Urkujen huono kunto ja toistuvat korjaustoimet olivat olleet esillä vuodesta toiseen.

Hankaluudet alkoivat jo kirkon rakentamisen aikana. Arkkitehti Stenbäck oli piirtänyt uruille paikan kirkon etuosaan. Suunnitelma ei ahtaudessaan tyydyttänyt kaikkia savitaipalelaisia. Vuonna 1926 seurakunta anoi valtioneuvostolta lupaa urkujen sijoittamiselle kirkon alttarin vastaiselle, pääoven yläpuolella olevalle parvelle. Kun lupa saatiin, saattoivat kanttori Akseli Paimensaari ja kauppias Elias Huttunen, seurakunnan valitsemina edustajina allekirjoittaa hankintasopimuksen Kangasalan Urkutehtaan kanssa. 20-äänikertaiset urut vihittiin käyttöön joulukuussa 1927. Samalla myös urkujen polkijaksi valittu Antti Pettinen aloitti tehtävässään, joka jatkui vuonna 1936 tapahtuneeseen urkujen sähköistämiseen asti.

Viimeisillään, 1970-luvulla, urut olivat jo varsinainen kummitussoitin. Ne saattoivat ennen jumalanpalvelusta toimia moitteettomasti, mutta kesken kirkonmenon mykistyä täysin. Joskus taas joku urkupilli alkoi omia aikojaan soida.

Urkutoimikunnan huolellisen valmistelun ja eri urkurakentajien tarjousten käsittelyn jälkeen päätti kirkkovaltuusto marraskuussa 1977 uusien 33-äänikertaisten urkujen hankkimisesta Urkurakentamo Hans Heinrich´ilta. Urut vihki 18.3.1979 Mikkelin hippakunnan piispaksi edellisvuonna tullut Kalevi Toiviainen. Urkujen viimeistelyn vuoksi vasta 29.4. pidetyssä vihkikonsertissa esiintyivät urkujen disposition laatinut diplomiurkuri Asko Rautioaho, savitaipalelaissyntyinen laulajatar Aili Purtonen sekä urkurakentaja Hans Heinrich nokkahuiluineen.

Kirkkoherra Paavo Hillo toteaa seurakunnan toimintakertomuksessa vuodelta 1979 uusien urkujen hinnan kaikkine maksuineen ja urkuparven korjauksineen kohonneen noin 500 000 markkaan. Hän jatkaa: "Investointi ei kuitenkaan ole ollut turha. Musiikki on nyt voinut entistä selvemmällä tavalla olla julistamassa Jumalan kunniaa."

Yli neljännesvuosisadan palvelleiden urkujen kunnosta ja huollosta ovat vuorollaan vastanneet kanttorit Kauko Matikka ja Kai-Jussi Jankeri. Niinpä kanttori Johanna Salmela saattoi virkaantulohaastattelussaan todeta työkalunsa, Savitaipaleen kirkon urkujen olevan hyvät, monipuoliset ja napakat.

(Kuva: Kaija Lankia)